Varauduimme reissuun ostamalla useita eri varusteita, muun muassa vedenpitävät takit. Nuo takit ovat lämpimät, tarvittaessa suojaavat sateelta ja toimivat erinomaisesti myös pyöräilyssä tuulisella säällä. Varastetun makuualustan ja muiden alkukankeuksien jälkeen tuntuikin kamalalta, kun tuo hyväksi osoitettu takki putosi pyörän kyydistä ensimmäisen pyöräilypäivän päätteeksi.
Lähtömme Hangosta venähti hieman, sillä tarvitsimme unta ja nukuimme melko pitkään. Aamupalalla istuimme untuvatakit, pipot ja ulkohousut päällä ja siitä huolimatta tuuli tuntui pureutuvan luihin ja ytimiin saakka. Tuntui hyvältä päästä lopulta lähtöön. Päästä taas pyörän selkään. Kaikki tarvittava mukana ja tulevat jännittävät paikat ja uudet kohtaamiset vielä edessä. Hangosta lähtiessä tie vaihteli aina autotiestä pieneen hiekkapolkuun asti. Välillä saatoimme ajaa täysin uudella asfaltilla ja välillä taas valtatien vieressä kulkevaa pikkutietä pitkin. Sää suosi meitä ja tuulikin laantui lähtiessämme rannalta kohti sisämaata.
Aamupalasta venähti liian monta tuntia ja olimme aivan liian nälkäisiä saapuessamme Tammisaareen. Päädyimme pitämään ruokatauon jo Tammisaaren puistossa, jossa tuuli taas yltyi lähes myrskylukemiin. Ruokahetken jälkeen kävimme vielä kahvittelemassa aivan ihanassa kesäkahvilassa Tammisaaren vanhojen puutalojen keskellä.
Tammisaaresta suuntasimme pohjoiseen Fiskarsin kylää kohti. Karttasovelluksissa on se hassu juttu, että niistä ei aina voi ennustaa, millaista tietä pitkin ne ohjaavat. Kääntyessämme hiekkatielle pohdimme hetken, kannattaako sinne mennä. Tie kuitenkin vaikutti hyvältä, joten jatkoimme matkaa. Meillä oli edessä noin 27 kilometriä ja ehkä noin 10 kilometrin kohdalla tie alkoi muuttua huonommaksi ja pienemmäksi. Yhdestä kohdasta tie oli suljettu itse tehdyllä puomilla, jota nostin ilmaan, jotta Otto sai talutettua pyörän sen alitse. Tästä alkoikin päivän ”hauska” osuus. Ylämäkiä tuli ylämäen perään ja jouduimme taluttamaan tandempyörää lähes jokaisessa mäessä. Pyöräilystä ei jyrkkään ylämäkeen ei olisi tavarakuorman kanssa tullut mitään hiekkatien pehmeällä pohjalla. Nuo 27 kilometriä tuntuivat loputtoman pitkiltä. Emme päässeet hyödyntämään vauhtia myöskään alamäissä, sillä tie oli niin pehmeä ja huonokuntoinen.
Tien loppupäässä alkoi yhtäkkisesti silmänkantamattomiin jatkuva golfkenttä ja viimeisessä isossa ylämäessä kuului valtava rutina ja räsähdys. Pysähdyimme. Takaketjut olivat kiilautuneet pyörän navan väliin ja Otto alkoi kammeta niitä sieltä pois jakoavaimella. Meillä oli myös aikapainetta, koska emme olleet ostaneet Tammisaaresta riittävästi ruokaa ja meidän piti ehtiä ennen kaupan sulkeutumista Fiskarsiin. Juuri ennen Fiskarsia joudumme vielä taluttamaan erittäin tuskaisen ylämäen ylös ja toivoimme vain ehtivämme ajoissa perille.
Kello 20.45 rullasimme kaupan pihaan täysin puhki takana olevasta taistelusta. Ruokaostosten ja välipalan jälkeen valitsimme yöpaikaksi 8 km:n päässä olevan uimarannan yöpaikaksi. Pysähdyin ottamaan kuvan Fiskarsista muistoksi, kun Otto huomasi, että takkini puuttuu. Ensimmäinen ajatus oli kirosana. Mietimme, onko takki jossain tuon mäkisen hiekkatien varrella, jonka olimme aiemmin selvittäneet ja siinä hetkessä tuntui äärettömän epätoivoiselta.
Olin niin väsynyt, poikki ja nälissään. Tällä kertaa kuitenkin lukuisista valokuvauspysähdyksistä oli ollut hyötyä sillä videoiden perusteella pystyimme päättelemään takin olevan maksimissaan 6 kilometrin päässä. Lähdimme siis takaisin päin pyörällä. Takaisin kohti Åmineforssia ohi laiduntavien lehmien ja pellolla loikkivien peurojen. Noin 3 km:n päässä tiellä odotti iloinen näky. Kaiken sen väsymyksen, taistelun ja säikähdyksen jälkeen en voinut estää onnenkyyneliä valumasta. Mikä helpotus takin löytyminen olikaan!
Päätimme kuitenkin polkea vielä alun perin suunnittelemallemme uimarannalle. Matkalla linnut lauloivat iltalaulujaan ja peuroja näkyi kymmenittäin pelloilla. Ajoittain jouduimme soittamaan kelloa, kun joku yksittäinen peura eksyi juoksemaan alamäessä pyörän eteen. Säästyimme onneksi kolareilta.
Valitsemamme uimaranta osoittautui täydelliseksi! Saimme teltan kohisevan pienen kosken viereen kallioiseen maahan ja pääsimme peseytymään hyytävän kylmässä vedessä. Sade yltyi tehdessämme iltatoimia ja yritämmekin suojata tavarat mahdollisimman hyvin. Tuntui hyvältä saada puhtaat vaatteet puhtaalle iholle. Kosteudesta huolimatta teltassa oli lämmin ja uupuneina vaivuimme uneen pitkän päivän jälkeen.