Suunnitellessamme pyörämatkaa Suomen päästä päähän oli selvää, että haluaisimme aloittaa matkan virallisesti Suomen eteläisimmästä pisteestä. Hangossa sijaitsevan Tulliniemen eteläkärjessä sijaitsee manner-Suomen eteläisin kohta ja tuonne päätimme suunnata reissun ensimmäisenä päivänä. Reissun alku ei kuitenkaan sujunut ongelmitta ja syke pääsi kohoamaan useamman kerran kotiovesta ulos astuttuamme. Olimme valinneet kesälomallemme yhden tähänastisista suurimmista haasteista ja haastetta myös saimme.
Pyöräongelmia Hangossa
Pääsimme lopulta lähtemään matkaan 2.6. suunnitellusti. Lähtöstressiä lisäsi Oton sairastuminen ennen lähtöä, varastettu makuualusta ja junaan ehtiminen viime tingassa. Lähtöaamuna unohdimme viedä roskapussin ja jouduimme vielä palaamaan kesken matkan takaisin, koska emme halunneet jättää roskapussia kuukaudeksi haisemaan roskakaappiin. Ajatus ajoissa ehtimisestä juna-asemalle muuttui kiireeksi ehtiä ajoissa junaan. Pyörän kuljettaminen kaukoliikenteen junissa maksaa 4-8€ ja olimme ostaneet lippumme alun perin Leppävaarasta. Pyöräilimme Helsinkiin siinä toivossa, että olisimme ehtineet valmistella tavaroita paremmin, mutta lopulta olimme laiturilla viisi minuuttia ennen junan lähtöä. Karjaalla odottelimme bussia puolitoista tuntia ja jännittyneisyyden ilmapiiri vaivasi meitä edelleen. Kiireen tunne ja stressi tulevasta kuukaudesta.
Hangossa olo kuitenkin helpotti. Vihdoin olimme lähtöpisteessä, tavarat ja pyörä ehjinä perillä! Alkukankeuksia riitti vielä Hangossakin, sillä huomasimme takapyörän vaihdekasetin olevan löysällä ja ensimmäisessä jyrkässä ylämäessä ketjut räsähtivät irti. Tarvittavaa työkalua vaihdekasetin kiristämiseen ei ollut mukana, mutta onneksemme löysimme paikallisen pyöräliikkeen.
Pyöräliikkeen oven avatessa hämmästyin. Kuin olisi avannut oven aikakoneeseen ja kello olisi pysähtynyt. Huoneessa istui iäkkäämpiä miehiä hiljaa, kenties hämmästyneenä meidän pyörän nähtyään. Kukaan ihmisistä ei vaikuttanut siltä, että olisi töissä kyseisessä liikkeessä ja hiljaisuus tuntui painostavalta. Kysyimme, onnistuisiko kasetin kiristys saamatta vastausta. Otto ehdotti takapyörän irrottamista, jolloin lopulta saimme hitaan vastauksen: ” Juu, eiköhän se onnistu.” Korjauksen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa.
Hassua, miten erilainen tunnelma eri kaupungeilla voi olla. Pyörätiet olivat Hangossa erittäin huonokuntoisia eikä pyöräilijöitä oltu juurikaan otettu kaupunkisuunnittelussa mukaan. Supermarketin edusta tuntui olevan otollinen paikka saada kiinnostuneita ihmisiä juttelemaan pyörästä ja eräs mies totesikin, että Hangossa pitäisi ajaa maastopyörällä. Kaiken kaikkiaan Hangosta jäi etäinen ja unenomainen, ehkä jopa hieman hylätty fiilis. En voi sanoa, että itse kaupungissa olisi jotain vikaa. Uskon kuitenkin, että toisten paikkojen kanssa on enemmän kemiaa kuin toisten ja tällä kertaa minun ja Hangon kemiat eivät kohdanneet.
Tulliniemi ja Uddskatanin luonnonsuojelualue
Suomen eteläisimpään kärkeen pääsee kulkemalla Tulliniemen ja Uddskatanin luonnonsuojelualueen läpi kulkevaa luontopolkua pitkin niemen eteläkärkeen. Luontopolulle tulee pituutta 6,7 kilometriä (noin 3 km suuntaansa) ja polun lähtöpisteeseen on noin 400 metrin matka läheiseltä pysäköintialueelta. Alueella saa liikkua ainoastaan valkopäisillä tolpilla merkittyä polkua pitkin, sillä alun satama-alueen jälkeen alkaa rauhoitettu Uddskatanin luonnonsuojelualue. Uddskatanin luonnonsuojelu perustettiin vuonna 1990 ja se on osa Tulliniemen linnustonsuojelualuetta.
Olemme käyneet Tulliniemessä kerran aikaisemminkin. Tällä kertaa saimme olla koko kävelyn ihan kahdestaan, sillä vain polun alkuvaiheessa tuli yksi nainen meitä vastaan. Metsässä lauloivat linnut, kukkivien tuomien tuoksu ympäröi meidät ja oli täysin rauhallista mereltä puhaltavaa voimakasta tuulta lukuunottamatta. Merkillisimpiä kohteita Tulliniemessä ovat 1940-luvulla toimineen vanki- ja pakkotyöileirin jäänteet sekä luonnosuojelualuetta reunustavan aidan takainen autojen maahantuonnin satama-alue, jonka kautta kulkee 70% Suomen autoista.
Luontopolku on melko helppokulkuinen etenkin alkuvaiheessa. Polku ei kuitenkaan ole esteetön, sillä niemen eteläkärkeä lähestyttäessä joutuu polulla nousemaan ja laskeutumaan rantakallioita pitkin. Kaunista alueella kylläkin on ja Tulliniemen ainutlaatuinen luonto on pelkästään syy vierailla Suomen eteläisimmässä kärjessä.
Vinkit Tulliniemessä vierailuun:
- Alueella ei ole tulentekopaikkaa tai juomavettä, joten huolehdi riittävästä juomavedestä ja eväistä retkelle lähtiessäsi.
- Ethän jätä jälkiä luontoon – kanna siis roskat pois mukanasi! 🙂
- Alueella ei voi yöpyä eikä siellä ole kuivakäymälöitä
Pyörämatkan alkupisteessä
Uddskatanin kärkeen päästyämme koko matkan vaivannut voimakas tuuli laantui hieman. Kalliolta pyrähti lentoon kaksi isokokoista petolintua ja vedessä uiskenteli lukuisia muita lintuja, kuten joutsenia, uikkuja ja lokkeja. Suomen eteläisimmässä kärjessä ei sinällään ole mitään ihmeellistä ja sen merkkinä on vain kivikasa, mutta silti tilanteessa oli jotain juhlavaa. Söimme parit toffeekarkit, otimme kuvia ja kuljeskelimme hetken kallioilla auringon laskiessa. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei meitä jännittänyt tuleva matka.
Olin muutenkin ollut koko päivän vähän kireänä ja kinastelua syntyi pienistäkin aiheista. Viikon ajan nukutut huonot yöunet, lähtöstressi ja pienet vastoinkäymiset olivat omiaan kiristämään tunnelmaa. Tulossa olisi raskas kuukausi fyysisesti, mutta myös henkisesti ja tärkeintä olisi nyt yrittää löytää yhteisymmärrys, yhteinen rytmi ja silti omaa tilaa loman aikana.
Eteläisimmästä kärjestä talsimme aiemmin pystyttämäämme leiriin takaisin. Söimme iltapalaa ja lopulta painuimme väsyneinä nukkumaan. Matka Suomen päästä päähän oli alkamassa!