Kuume ja varastettu makuualusta

Yksi päivä lähtöön! Piti tulla kirjoittelemaan tänne meidän yöpymisvarusteista ja teltasta, mutta sattuma puuttui peliin ja tällä hetkellä toinen meistä eli Otto makaa sängynpohjalla parantelemassa itseään kuumeesta.  

Menimme eilen läheiseen puistoon kuvaamaan varustekuvia tuota nimenomaista varuste-esittelyä varten ja saimmekin muutaman varsin onnistuneen otoksen otettua. Hetken puistossa oltuamme saimme seuraa ala-asteikäisistä lapsista, jotka olivat kiinnostuneita touhuistamme. Esittelimme heille telttaa ja juttelimme pyöräilystä. Emme osanneet aavistaakaan, miten paljon iloa ilmatäytteinen makuualusta voi pienille pojille tuoda 😀  

Olimme ottamassa dronella kuvia varusteista ja epähuomiossa Otto ohjasikin meidän dronen puiston ainokaista puuta päin. Jos dronen ohjaus ei ole tuttua, suosittelen ostamaan mallin, jossa on esteentunnistus. Näin jälkikäteen ajateltuna ainakin. Törmäyksestä selvittiin vain säikähdyksellä toistaiseksi, mutta epäonni ei ollut jättänyt meitä vielä rauhaan.  

Pakkasimme tavarat kasaan ja ajoimme takaisin kotiin ajatuksena tehdä vielä valmisteluita lähtöä varten. Pyörävarastossa vasta juolahti mieleen, että missä ihmeessä se teltan pohjalle tuleva makuualusta on? Ei ainakaan varusteiden mukana enää. Ainut hatara muistikuva alustasta oli, kun se rullasi puiston nurmikolla tuulen mukana ja ajattelin, että se täytyisi siirtää parempaan paikkaan. Samaan aikaan keskityimme kuitenkin molemmat varusteiden asetteluun kuvaa varten ja tuo kevyt makuualustarulla katosi mielestämme hyvin nopeasti.  

Hämmästyttää kyllä, että niinkin iso esine voi kadota avonaiseen puistoon. Puolitoista tuntia puistoa haravoituamme päädyimme lopputulokseen, että alusta on joko varastettu tai kiusantekona piilotettu. Ei sinällään suuri menetys, mutta kaksi päivää ennen pyörämatkalle lähtöä tuokin menetys harmitti.  

Kadonneen makuualustan ja drone-onnettomuuden jälkeen tuntui suunnilleen, että tässä nyt universumi yrittää vastustaa koko matkalle lähtöä. Iltapalalla Otto valitteli vielä hieman huonoa ruokahalua ja nukkumaan mennessä mietin, että nyt vieruskaverin iho hohkaa lämpöä kuin aavikon paahteessa ollut hiekka. Kuumetta 38 astetta.  

Tässä nyt odottelemme, että vointi paranee. Koti on kaaoksessa ja tavarat hujan hajan. Osaisinpa käsitellä pettymyksiä paremmin. Ja miten toivonkaan, että toinen parantuu ja pääsemme lähtemään.