Kuulin Pyhä-Nattasesta ensimmäisen kerran opiskellessani Oulussa. Kärsin tuolloin alaselän lihasjumeista ja kokeilin erilaisia hoitomuotoja vaivaan. Eräs hieroja harrasti vapaa-ajallaan patikointia ja valokuvausta. Hänen puheistaan erityisesti jäi mieleen tuo jopa mystinen luontokohde Pohjois-Lapissa, Urho Kekkosen kansallispuiston tuntumassa. Painoin paikan nimen mieleeni ja se jäi hautumaan sinne useiksi vuosiksi.
Mikä tekee Pyhä-Nattasesta erityisen?
Suomen Lappi on maisemaltaan poikkeuksellista. Eri puolilla Lappia voi päästä nauttimaan luonnontilaisista metsistä, aavoista tunturimaisemista ja kirkasvetisistä järvistä. Terävähuippuiset Nattaset Sodankylän Sompion luonnonpuistossa ovat kuitenkin poikkeukselliset Suomen mittapuulla. Ne kohoavat yli 500 metrin korkeuteen ja terävät huiput tekevätkin niistä jylhän näköiset tavalliseen tunturimaisemaan verrattuna.
Nattastunturit koostuvat kuudesta huipusta ja ehkä tunnetuin, Pyhä-Nattanen, kohoaa 508 metrin korkeuteen. Pyhä-Nattasesta erityisen tekee toorit, jotka lepäävät tunturin huipulla aavan tunturimaiseman ympäröimänä. Luontoon.fi -sivustolla tooreista kerrotaan seuraavasti:
“Toorit ovat syntyneet graniitin lohkeillessa suorakulmaisesti. Erikoisen muotoiset toorit ovat olleet ennen pyhiä palvontakohteita ja niiden on nähty olevan mm. jumalolentojen asuntoja.”
Nattastunturit ovat muodostuneet kovasta punaisesta graniitista, jota jääkausi ei päässyt hiomaan pyöreäksi. Terävät huiput erottuvat kauas maisemasta arvoituksellisina ja osin saavuttamattomina.
Vuotson maja – lämminhenkinen pysähdyspaikka pyöräilijöille
Pyörämatkallamme Suomen päästä päähän aloimme loppumatkasta yöpyä leirintäalueilla ja paikoissa, joissa oli keittotilat ja suihkut. Jatkuva helle sai nimittäin aikaan sen, että tielle meidän kanssa ilmaantui hyttysten ja mäkäräisten lisäksi kymmenet paarmat. Iltaisin kaipasimme mahdollisuutta olla edes hetken ilman jatkuvaa ötököiden pörräämistä ja peseytyminen sekä ruoanlaitto osoittautuivat hankalimmiksi toimiksi satojen verenhimoisten hyttysten kanssa.
Sodankylän jälkeen yövyimme yhden yön jo hieman aikaa nähneellä Vajusuvannon leirintäalueella. Seuraavaksi yöksi etsimme yöpaikkaa Pyhä-Nattasen lähettyviltä, sillä tiesimme haluavamme lähteä kiipeämään Pyhä-Nattasen huipulle. Lähdimme Vajusuvannon leirintäalueelta riidoissa. Hukkasin pienen osan kamerastani pitkään nurmikkoon ja harmitus purkautui kiukkuna toista kohtaan. Päivän harmitusta lisäsi yli 10 km ylimääräinen ajo väärään suuntaan (tämäkin on mahdollista, vaikka Lapissa on vain yksi valtatie pohjoiseen).
Tielle päästessämme paarmaparvi ympäröi meidät helteessä ja poljimme määrätietoisina eteenpäin miettien, missä pysähtyisimme syömään ilman, että paarmat söisivät meidät elävältä. 20 kilometrin polkemisen jälkeen tien varressa oli avoinna oleva kahvila, Café Peurasuvanto, jonne pääsimme onneksemme hetkeksi pakoon kymmeniä paarmoja.
Kahvilassa tutustuimme hollantilaiseen mieheen, Henriin, joka oli sattumoisin polkemassa kinnerillä eli katetulla nojapyörällä Hollannista Nordkappiin. Hän oli menossa yöksi Vuotson majalle, jota olimme itsekin miettineet seuraavaksi yöpaikaksi. Kahvilalta lähtiessä poljimme yhdessä kymmenisen kilometriä jutustellen ja hetkeksi helle paarmaparvineen unohtui mielestä ystävällisen juttuseuran viedessä kaiken huomiomme. Pian Henri kuitenkin jatkoi edellemme, sillä kinnerillä polkiessa hän oli meitä huomattavasti nopeampi.
Vuotson maja osoittautui erittäin onnistuneeksi valinnaksi! Paikan päällä meitä oli vastassa mitä ystävällisin omistajapariskunta, joka esitteli paikat meille. Teltan sai pystyttää haluamalleen paikalle osoitetulta nurmialueelta ja käytettävissä oli keittokota sekä sisä-WC:t. Vuotson Maja aamiaismajoitus ja Camping Vuotso on perheyritys, jossa voi majoittua huoneissa, teltassa, riippumatossa tai asuntoautossa. Lisäksi kesäaikaan on mahdollisuus aamiaiseen ja varattavissa on myös sauna. Paikka palvelee mielellään pyöräilijöitä, joten tätä majoitusta ei voi kuin suositella.
Varovaista matkantekoa Sompiojärventiellä
Pystytettyämme leirin Vuotson majalle, lähdimme kohti Sompion luonnonpuistoa. Pyhä-Nattasen luontopolun lähtökohtaan vie huonokuntoinen Sompiojärventie, jossa etenkin autoilijan on hyvä olla tarkkana. Tie on paikoittain erittäin kuoppainen ja tandempyörälläkin jouduimme väistelemään pahimpia paikkoja varovasti. 10 kilometrin matka hiekkatiellä vei meiltä reilut 45 minuuttia pyörällä, eli matkanteko oli huomattavasti tavallista hitaampaa.
Lähestyessämme Pyhä-Nattasen parkkipaikkaa tunturi ilmaantui näköpiiriimme terävänä, jyrkkänä huippuna metsämaisemasta kohoten. Huipulle voi mennä kahta reittiä – noin 7 kilometriä pitkää rengasreittiä pitkin tai 2 km pituista janareittiä pitkin edestakaisin. Me valitsimme aikataulusyistä jälkimmäisen. Lisäksi olimme kuulleet ympyräreitin olevan maastoltaan huomattavasti haastavampi. Parkkipaikkoja on kaksi ja 2 km reitille pääsee ajamalla Sompiojärventietä pitkin jälkimmäiselle parkkipaikalle (klikkaa tästä karttalinkkiä varten). Parkkipaikalta löytyy ulko-wc sekä opastetaulu.
Pyhä-Nattasen huipulla mieli lepää
Pyhä-Nattasen viehätys ei johdu vain sen geologisista erityispiirteistä. Paikassa on taikaa – ja se huokuu tunturista siitä hetkestä alkaen, kun astut ensimmäisen askeleen polulle kohti huippua. Alkumatkalla nousu on melko loivaa ja hyväkuntoinen polku kulkee metsämaastossa. Vähitellen nousu jyrkkenee ja polku muuttuu juurakkoiseksi ja kivikkoiseksi. Luontoon.fi -sivuston mukaan polkua on kestävöity metsäisillä osuuksilla sen leviämisen estämiseksi. Huippua lähestyessä polku kulkee ensin rakkakivikossa ja lopuksi suurempien laattakivien seassa. Reitti on melko haastava ja etenkin loppumatka vaatii hyvää fyysistä kuntoa sekä tasapainoa.
Huipulla lepäävät toorit erottuvat kauas avarassa maisemassa. Henkäisin mielessäni uskomatonta maisemaa ja taaksepäin näkyviä maisemia jatkaessamme kiipeämistä suurten laattakivien päällä. Lopulta tuskainen ja hikinen kiipeäminen paarmojen surinassa palkittiin. Pyhä-Nattasen huipulta avautuvat maisemat ovat täysin ainutlaatuiset. Pienet pikkukärpäset kimmelsivät keskikesän ilta-auringossa ja lämmin valo maalasi eteemme uskomattoman maiseman. Huipun toisella puolella avautuu maisemat muille Nattastuntureille ja Pyhä-Nattasen juuressa lepäävälle kauniille Sukkulalammelle. Kaakossa siintää Lokan tekojärvi, jota rakennettaessa Rieston ja Mutenian kylät sekä yksi Suomen ja Euroopan siihen saakka pinta-alaltaan suurin aapasuo, Posoaapa, hautautuivat veden alle.
Tunnelma oli rauhallinen. Lisäksemme paikalle oli kiivennyt vain muutamia ihmisiä ja ympärillä kuului vain hyvin vaimea puheensorina, ikään kuin kaikki olisivat kunnioittaneet tuon iltahetken taianomaisuutta. Kiipesimme toorien päälle syömään eväitä ja ihmettelemään suomalaisen maiseman kauneutta. Maisemaa katsellessa ihmettelimme, että nyt olimme täällä ja vieläpä pyörällä! Tuohon hetkeen kiteytyi koko pyörämatkamme – kaiken sen haastavan, väsyttävän ja epämukavan keskellä oli suunnatonta kauneutta.
Huomioi nämä, jos retki Pyhä-Nattaselle kiinnostaa
- Huipulla ei ole tulentekopaikkaa tai juomavettä, joten huolehdi riittävästä juomavedestä ja eväistä retkelle lähtiessäsi.
- Luonnonpuistossa liikkuminen on rajoitettua – kuljethan siis vain merkityillä poluilla
- 2 km reitti on lyhyydestään huolimatta fyysisesti vaativa
- Parkkipaikkoja on rajoitetusti
- Ethän jätä jälkiä luontoon – kanna siis roskat pois mukanasi! 😊