Tapasimme kesän reissullamme ranskalaisen naisen, joka oli pyöräilemässä Ranskasta Nordkappiin ja takaisin Ranskaan Norjan kautta. Suoritus itsessään on mieletön, mutta vielä enemmän ihailin sitä, että hän oli matkassa yksin. Yksin naisena kuuden kuukauden mittaisella pyörämatkalla. Lapissa tiemme sattuivat risteämään useamman kerran ja kun viimeisen kerran kohtasimme, oli aika sanoa hyvästit. Sanoin hänelle, miten rohkeaa oli lähteä yksin matkaan ja että en ikimaailmassa pystyisi samaan. Hän hymyili vastatessaan. “Haluan inspiroida naisia matkustamaan yksin. Useampien naisten pitäisi tehdä niin. Ja olen varma, että pärjäisit hienosti!”.
Ajatus jäi vaivaamaan minua. Yhdessä pyöräily oli hauskaa ja viihdyimme hyvin toistemme seurassa. Silti mietin, että retkipyöräily yksin olisi hauska testi itselle. Miten pärjäisin, kun olen tottunut toisen läsnäoloon ja yhdessäolon helppouteen? Mielessäni aloin suunnitella omaa syysretkeä pyörällä. Kohteen valinta oli helppo, sillä halusin jotain tuttua yhdistettynä johonkin uuteen. Ahvenanmaalla juhlitaan sadonkorjuujuhlia syyskuun lopussa ja lomani sattui sopivasti samoihin aikoihin. Niinpä varasin matkat majoituksineen ja päätin lähteä haastamaan itseäni!
Ahvenanmaa on pyöräilijän paratiisi
Rakastan Ahvenanmaata. Ahvenanmaa on lyömätön yhdistelmä saaristolaistunnelmaa, hyväkuntoisia maaseututeitä, ystävällisiä ihmisiä ja monipuolisia palveluita. Olemme käyneet pyöräilemässä Ahvenanmaalla useampana vuotena ja halusin valita ensimmäiselle soolomatkalle helpon kohteen. Ei liian montaa haastetta kerralla!
Päädyin yöpymään aamiaismajoituksissa niiden helppouden ja hintatason vuoksi. Omistamme tällä hetkellä vain kahden hengen retkeilymajoituksen, enkä halunnut sijoittaa omaan makuualustaan ja retkipeittoon vain yhtä matkaa varten. Ahvenanmaalta majoituksen löytäminen on onneksi helppoa ja yhden yön hinnaksi tuli n. 65 euroa.
Pyöräily Ahvenanmaalla on helppoa. Välimatkat ovat lyhyitä, nähtävää on paljon ja tiet ovat hyväkuntoisia. Rauhallisilla pikkuteillä ei pyörätien puuttuminen haittaa, ja vilkkaimmilla osuuksilla on yleensä pyörätie tai vaihtoehto kiertotiehen.
Tällä kertaa halusin käydä yhdellä uudella saarella ja itselle uusilla alueilla. Toisena päivänä pyöräilin Föglön ja Kumlingen saarilla, ja alkusyksyn aurinkoisessa säässä meri kimmelsi sinisempänä kuin koskaan. Reitin suunnittelussa on helppo käyttää apuna saaristolautat-sivustoa, josta näkee kerralla kulkevat lautat sekä niiden aikataulut. Liput lauttamatkoille voi varata täältä rekisteröitymisen jälkeen. Omat lauttamatkani pyörän kanssa eivät maksaneet tällä kertaa mitään.
Jännittämisestä itsensä voittamiseen
Lähtöaamuna jännitin valtavasti. Tosiasiassa itkin pakatessani viimeisiä kamppeita ja alla painoi myös huonosti nukutut lyhyet unet. Niin järjettömältä kuin se kuulostaakin, lähdön hetkellä ikävöin jo kotiin ja pelkäsin, etten viihtyisi yksin omassa seurassani. Miten voisin nauttia pyöräilystä oudossa paikassa ihan yksin? Entä jos en saisi aikaa kulumaan?
Junani lähti hieman ennen aamu kuutta ja lähdin pyörän pakattuani polkemaan pimeässä aamussa kohti asemaa. Samalta asemalta junaan hyppäsi toinenkin pyöräilijä ja jouduimme asettelemaan pyöriä hetken saadaksemme ne mahtumaan junan ei-niin-tilaville pyöräpaikoille. Turussa kipaisin hakemaan nopeasti eväitä aseman läheisestä kaupasta ja tajusin, että joutuisin hieman kiirehtimään ehtiäkseni laivalle.
Risteilyaluksilla matkatessa pyörän lähtöselvitys tehdään samassa paikassa autojen kanssa ja lähtöselvitys aukeaa ja sulkeutuu tiettyihin aikoihin. Niinpä poljin Turun keskustan halki töihin ja kouluihin kulkevien ihmisten seassa tuleva seikkailu mielessäni. Ehdin! Parasta laivalla matkustaessa on eturiviin rullaaminen autoletkojen seassa, sillä pyöräilijät asetetaan aina omaan jonoonsa.
Uuden Vikin Gloryn puitteet olivat upeat, se täytyy myöntää. Matkustin ilman hyttiä ja vietin reilun viiden tunnin matkustusajan lähes kokonaan Torgetilla, joka on keskeisellä paikalla laivassa. Ikkunat aukeavat molemmilla sivuilla upeisiin saaristomaisemiin ja tunnelma kahvilassa on miellyttävä. Suuren osan ajasta Torgetilla soi livejazzmusiikki ja katsellessani ikkunoista saaristomaisemaa, mieleni rauhoittui viimein.
Laivan lähestyessä Maarianhaminaa menin autokannelle ja tunnistin tutun pyöräilijän – sama pyöräilijä, johon olin törmännyt jo junassa, oli matkustanut samalla laivalla. Juttelimme hetken ja kävi ilmi, että hänkin oli ensimmäisellä soolomatkallaan. Satamassa sanoimme toisillemme heipat ja lähdin itse polkemaan kohti ensimmäistä kohdettani – Bagarstugan-kahvilaa ja Ahvenanmaan pannukakkua
Olin suunnitellut ensimmäiselle illalle vain reilu 20 km pyöräilyä ja rullasin ne hymyssä suin Ahvenanmaan maaseutua katsellen. Amalia’s Limonadfabrikin bed&breakfast osoittautui miellyttäväksi ensimmäiseksi majapaikasi ja nukkumaan mennessä tunsin hienoista ylpeyttä. Täällä olin, voittamassa pelkoni ja tekemässä jotain ihan omaa. Kahdestaan pyöräillessä oli helppo tukeutua toiseen ongelmatilanteissa, mutta nyt olin ratkaisemassa ne kaikki ihan itse. Olin voittanut itseni lähtemällä ja tiesin, että mitä tahansa reissu toisi eteensä, selviäisin siitä. Olinhan selvinnyt jo tänne asti.
Saaristomaisemia ja sadonkorjuujuhlien tunnelmaa
Matkani Ahvenanmaalla kului hetkessä. Nautin alkavasta syksystä, saariston tunnelmasta ja valokuvasin juuri niin paljon ja niin usein kuin halusin. Pysähdyin, kun näin jotain kiinnostavaa ja söin, kun tuli nälkä. Pyöräillessä oli aikaa tutkia omia ajatuksia ja pysähtyä hetkeksi vain olemaan itsensä kanssa.
Kolmantena päivänä heräsin tuuliseen ja harmaaseen saaristosäähän Sandösundin leirintäalueelta Ahvenanmaan koillisosista. Olin nukkunut huonosti ja havahtunut jokaiseen pieneenkin rasahdukseen. Kenties syrjäinen sijainti sai minut varuilleen, mutta aamun valossa yön mielikuvituksen tuottamat pelot tuntuivat turhilta. Polkaisin leirintäalueelta matkaan ja pysähdyin Vårdön K-marketille ostamaan pientä evästä. Kuinka ollakaan pihalla sattui olemaan samainen pyöräilijä, johon olin törmännyt jo junassa ja sittemmin laivalla. Jäin hetkeksi istumaan hänen syödessään omia eväitään ja juttelimme niitä näitä pyöräilystä ja siitä, miten kummankin reissu oli sujunut. Kohtaamisen jälkeen jatkoin matkaani reissun viimeistä lossia kohti.
Bomarsundin linnoituksen kohdilla ihmisiä alkoi tulla enemmän vastaan ja Kastelholman linnalla oli jo busseittain turistiryhmiä nauttimassa sadonkorjuujuhlien tarjonnasta. Skördefesten eli Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlat ovat vuosittainen tapahtuma, jossa on mahdollisuus nauttia paikallisten ravintoloiden tarjoamaa lähiruokaa, kierrellä avoimilla maatiloilla ja ostaa satokauden herkkuja suoraan tuottajilta. Lisäksi tarjolla on ahvenanmaalaisten käsityöläisten ja pienyrittäjien tuotteita sekä paljon aktiviteetteja ja ohjelmaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Ostin 10 euron hintaan kännykkääni Skördefestenin oman sovelluksen, josta auki olevat kohteet näki kätevästi kartalta ja lisäksi sovelluksessa oli alennuskuponkeja eri kohteisiin.
Kastelholman linnalta suuntasin paikallisen panimopubin Stallhagenin lounaalle, enkä pettynyt tälläkään kertaa! Stallhagenilla tarjotaan aina liha-, kala- ja kasvisannos satokauden antimista ja ruoka on todella hyvää. Itse otin sienispeltoton paistetuilla kasviksilla sekä sovelluksen kupongilla ilmaisen jälkiruuan päälle. Stallhagen pub sijaitsee viihtyisässä Godbyn kylässä 16 km Maarianhaminasta pohjoiseen. Vierailin lisäksi paikallisessa kahvipaahtimossa ostamassa tuliaisia kotiin ja jatkoin matkaa etelään kohti seuraavaa majapaikkaa.
Matkalle sattui viimeisen yön majapaikkani Brobacka Gästhem, jossa pysähdyin herkuttelemaan, sillä kahvila ei olisi enää seuraavana päivänä auki ja halusin maistaa heidän paljon kehuttuaan Ahvenanmaan pannukakkua. Illan viimeisessä valossa pyöräilin maaseututeitä pitkin kohti etelää. Yövyin kolmannen yön aivan ihastuttavassa vierasmajassa, ja nukuin mukavassa sängyssä kuin tukki.
Ahvenanmaan kaunein tie ja paras aamiaismajoitus
Viimeisen matkapäivän vietin lempipaikassani Ahvenanmaalla. Tie Maarianhaminasta Järsöön on ehdottomasti Ahvenanmaan kaunein ja tien molemmin puolin aukeavat saaristomaisemat saavat henkäisemään ihastuksesta. Tien varrella on Nåtön luonnonsuojelualue, josta löytyvät mielettömät pähkinäpensasehdot. Ehkä tuntemattomampi Järsön luontopolku löytyy aivan tien päästä.
Ennen luontopolulle suuntaamista kävin kuitenkin nauttimassa Stickstugan Café & Hantverk -kahvilan puutarhasta ja leivonnaisista. Kahvila sijaitsee lähellä Järsön luontopolun lähtöpaikkaa ja oli viimeistä viikonloppua tälle kesälle auki. Kahvilaan kävellään ihastuttavan puutarhan läpi ja halutessaan mukaan voi ostaa käsintehtyjä keramiikka-astioita. Paikan aukioloajat löydät parhaiten heidän facebook-sivuiltaan.
Järsön luontopolku oli itsellenikin entuudestaan tuntematon ja 2 km mittainen luontoelämys pääsi yllättämään monipuolisuudellaan ja rauhallisuudellaan. Luontopolku kiertää aina kallioisista saaristomaisemista metsän katveeseen ja jälleen taas rantakallioille. Eväshetken jälkeen jatkoin matkaa ilta-auringossa kimmeltävien rantaheinien ja vehreän pähkinäpensaslehdon ohi takaisin parkkipaikalle. Paluumatkalla pysähdyin vielä nauttimaan ilta-auringon värittämästä maisemasta ja lopulta pyöräilin pilkkopimeässä Brobacka Gästhemiin, viimeiseen majapaikkaani.
Törmäsin Brobacka Gästhemiin alun perin jossain toisessa blogissa. Majatalon nettisivut ja instagram saivat vakuuttuneeksi siitä, että tuolla haluaisin yöpyä. Brobacka Gästhem on kahden puutarhurin perustama aamiasmajoitus ja se todella näkyy pihapiirissä. Puutarha on vehreä ja verannalla kukkivat upeat pelargonit.
Saavuin paikkaan iltamyöhään pilkkopimeässä ja avain oli jätetty minulle saapumista varten sovittuun paikkaan tervetulotoivotusten ja infolapun kanssa. Ulkona ilma oli jo viilennyt, mutta sisälle astuessa tuntui, kuin olisi tullut kotoisaan mummolaan. Jokaista yksityiskohtaa oli mietitty ja huone oli koko reissuni viihtyisin. Brobacka Gästhemissä on myös sauna varattavissa, mutta se jäi itselleni kokeiltavaksi seuraavaan kertaan. Aamupala tarjoiltiin alakerrassa kahvilan tiloissa ja se koostui monipuolisista paikallisista sekä itseleivotuista tuotteista. Aamupalan kruunasi ehdottomasti minikokoiset Ahvenanmaan pannukakut! Aamupalan jälkeen pakkasin pyörän viimeistä kertaa ja suuntasin tyytyväisenä kohti Maarianhaminaa. Tänne palaisin varmasti uudestaan.
Mitä yksin pyöräilystä jäi käteen?
Lähtisinkö uudestaan? Ehdottomasti. Kumman valitsisin mieluummin, yksin vai kahdestaan pyöräilyn? Luultavasti silti kahdestaan. Toisen kanssa saa jakaa hetket reissun päällä, niin hyvät kuin huonotkin. Rakastan yhteisiä keskustelujamme tandempyörällä polkiessa, sillä lähekkäin ollessa toisen jutut on helppo kuulla. Rakastan käpertyä teltassa yhteisen retkipeiton alle ja ongelmatilanteissa tuntuu turvalliselta olla ratkomassa haasteita yhdessä.
Silti ajattelen, että oma retki Ahvenanmaalle oli tärkeä. Pelkäsin pitkään kaikesta aina pahinta. Mitä tahansa teinkin, ajattelin lähtökohtaisesti sen epäonnistuvan. Retkipyöräily auttoi päästämään irti tuosta negatiivisen ajattelun kehästä ja olen oppinut luottamaan paremmin omiin kykyihini ja omaan kehooni. Jos epäonnistunkin, se on vain osa elämää, ei minun syyni.
Olen tottunut Oton läsnäoloon, siihen että ongelman ilmaantuessa hän hoitaa asiat kuntoon. Siksi halusin taas saada sen tunteen, että pärjään omillani ja olen kykeneväinen voittamaan haasteet itsenäisesti. Ahvenanmaalla rakastin pyöräilyä yksin ja vapauden tunnetta, jonka se antoi. Seuraavaksi haluan kokeilla lähteä telttailemaan yksin, mutta sitä ennen nautin mielellään yhteisistä seikkailuistamme.
”Retkipyöräily yksin kiinnostaa, mutta yksin matkustaminen jännittää”
Muutama ihminen kommentoi reissuni aikana, miten rohkeaa on matkustaa yksin pyörällä. “Eikö sinua pelota, että pyörä hajoaa keskellä ei mitään?”. En kuitenkaan pelkää pyöräillessä. Kokemus on tuonut varmuutta ja tiedän, miten tavarani toimivat ja millaisia matkoja jaksan polkea yhden päivän aikana. Välillä kuitenkin pelottaa ja jännittää, eikä sekään haittaa. Nukuin yhden yön leirintäalueen mökissä ja saavuin alueelle melko myöhään. Illalla alue pimeni täysin, sillä pihapiirissä ei ollut lainkaan lamppuja. Vessaan lähtiessä soitin Otolle, koska pimeässä mielikuvitukseni alkaa laukkaamaan enkä halunnut kävellä huoltorakennukselle pilkkopimeässä yksin. Reissussakin on ok hakea turvaa toisista; oli se sitten kumppani/kaveri puhelimen päässä tai kohteessa tavatut uudet tuttavat. Kaikkea ei tarvitse osata itse ja aina voi pyytää apua. Yleensä ihmiset auttavat mielellään.
Jos retkipyöräilyn aloittaminen yksin kiinnostaa, aloita pienestä. Tässä muutama vinkki itsenäisen retkeilyn aloittamiseen:
- Tee pieniä reissuja lähialueille ja ensin vain päiväaikaan.
- Pyöräile pidempiä lenkkejä, jotta opit tuntemaan omat rajasi.
- Jos telttailu kiinnostaa, nuku ensin vaikka omassa pihassa! Näin opit käyttämään omia varusteitasi.
- Opettele huoltamaan pyörästä perusjutut. Renkaan sisäkumin vaihtaminen, katkenneen ketjun korjaaminen tai pudonneiden ketjujen paikalleen laittaminen ovat taitoja, jotka hyödyttävät ollessasi syrjäisemmillä alueilla.
- Osta eväitä ja muista syödä ja juoda tarpeeksi! Pyöräily kuluttaa ja ilman ruokaa et jaksa.
Olen oppinut uskomaan siihen, että asiat järjestyvät. Seuraan sosiaalisessa mediassa paljon pyöräilijöitä, jotka pyöräilevät kotimaassa tai jopa ympäri maailmaa. Ihmiset pyöräilevät sellaisissakin kohteessa, jossa moni mieltäisi olevan “vaarallista”. Tosiasia on, että terveellä järjellä pärjää kaikenlaisissa kohteissa ja ongelmatilanteissa asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Joskus täytyy vain uskaltaa uskaltaa. Jos jännittää, tietää olevansa epämukavuusalueellaan. Ja siellä ollessaan, saattaa löytää itsestään jotain uutta.